Peliarvostelu: Grand Theft Auto V

Ensimmäisen kerran Los Santosissa päästiin vierailemaan pikaisesti vuonna 1997 kun ensimmäinen Grand Theft Auto -peli julkaistiin. Toisen kerran Los Santosiin palattiin 1990-luvun alun maisemiin vuonna 2004, kun GTA San Andreas avasi koko kuvitteellisen San Andreasin osavaltion pelaajien ulottuville. Nyt on jälleen aika kaivaa pikselishortsit kaapista ja astua entistä realistisemman Los Angelesin mukaelman, Los Santosin kaduille ja biitseille aiheuttamaan oman käden epäoikeudenmukaisuutta.
 
Grand Theft Auto V on poikkeuksellinen GTA-peli jo pelkästään siksi, että pelissä on kolme pelattavaa päähahmoa. Michael, joka on entinen pankkiryöstäjä, nykyinen perheenisä, jonka arki kuluu pankkiryöstörahoja kuluttaessa ja aurinkotuolissa paahtuessa Vinewood Hillsin luksusasunnossaan.
 
Franklin puolestaan on ghetoissa asusteleva "musta barbaari", joka haluaa rikastua keinolla millä hyvänsä. Hän ja hänen homiet kokeilevat aluksi Gantonin tapaan pikkuhuumeiden myyntiä, mutta Franklinin törmättyä Michaeliin alkavat isommat kuviot.
 
Kolmantena pyöränä pelissä nähdään autiomaakaupungin laidalla asusteleva sekopää Trevor, jonka ultimaattisista lentotaidoista ja käsittämättömän röyhkeästä käytöksestä tulee osa täydellistä järjestäytynyttä kolmen miehen rikolliskoplaa.
 
Michael
 
Grand Theft Auto V on ehdottomasti vuoden odotetuin peli. Se ei ole pelkkä peli. Se on sikamies-rikollissimulaattori ja pala kokonaisvaltaista popkulttuurielämystä. Se on kuin elokuvan, pelin ja oikean elämän coctail, jonka pelaamista ei halua lopettaa. Se koukuttaa, vaikka siinä ei tekisi edes tehtäviä, koska siinä on kaikki samat asiat mahdollisia, kuin oikeassakin elämässä, jossa villeimpiä ideoita ei vain tohdi toteuttaa.
 
Veden alla
 
Pelin grafiikka on todella jäätävää, ottaen huomioon, että peli pyörii nykyisen sukupolven konsoleilla, joiden muisti ja näytönohjaimet ovat kahdeksan vuotta vanhaa tekniikkaa.
 
Yksityiskohtia on niin järkyttävästi, että välillä on pakko pysähtyä vain ihmettelemään. Kaikki on mallinnettu ja teksturoitu oikean Los Angelesin perusteella. Jopa asfaltti ja betonimoottoritiet ovat niin tuttuja, että enkelten kaupungin vakiokävijällä on välittömästi kotoisa olo virtuaalisessa Los Santosissa. Kaikki puut ja jopa sähköjohdot on animoitu. Vesi näyttää parhaimmalta sitten Assassins Creed III:n ja auringonvalo on mahdollisimman realistinen. Myös öinen Los Santos on niin aito kopio Los Angelesista kuin olla ja voi.
 
Kerrottakoon nyt Losissa käymättömille, että LS on melkoisesti supistettu versio esikuvastaan. Vaikka LS:n kartan oppisikin ulkoa, se ei tarkoita sitä että LA:ssa pärjäisi samalla lihasmuistilla. Esim. Vinewood-vuoren sijoittelu on Hollywood-vuoreen verrattuna aivan eri paikassa.
 
LS
 
Los Santos on saatu myös todella eläväksi. Ihmiset tekevät niitä samoja juttuja mitä oikeassakin elämässä. Jengi räppää älypuhelimiaan ja jauhavat paskaa. Tai muuten vain sikailevat omiaan kärjistetyn hauskasti. Myös muovinen  Hollywood Blvd on mukana Vinewood-editionina.
 
Vinewood
 
GTA:t ovat tuttuja huumoristaan, eikä sitä tälläkään kertaa puutu. Huumori on jopa aikaisempaa parempaa, sillä synkemmän GTA IV:n tunnelma loistaa poissaolollaan. Pelin tekijöillä on selkeästi ollut rajoittamaton ideatulva, joka on sellaisenaan päätynyt pelajien nautittavaksi. Läppää viljellään dialogissa, radioissa, tv:ssä ja kaduilla. Sitä on kaikkialla ja se tuntuu todella tuoreelta, vaikka tätä samaa on saatu kaikkien GTA-pelien muodossa jo vuodesta 1997 saakka.
 
Kopteri
 
Pelin kontrollit ovat kokeneet GTA IV:n ja sen lisäosien jälkeen suuria muutoksia.
 
Ampuminen on ottanut kontrollinsa suoraan Max Payne 3:sta, joka tarkoittaa tarkempia headshotteja, suojautumista ja nautinnollisempia asetaisteluja.
 
Ajoneuvopuolella allekirjoittanut puolestaan pettyi, sillä nyt realistisen ajoneuvokäyttäytymisen sijaan virtuaalikuskit joutuvat nyt kaahailemaan arcade-tyylisellä kontrollilla. Autot eivät lähde enää millään käsistä ja oma auto tuntuu olevan jopa 200 mph vedetyn nokkakolarin jälkeenkin vielä hyvässä ajokunnossa. Sama pätee puhjenneisiin kumeihin, joilla on yhtä helppo ajella kuin ehjilläkin nakeilla. Tämä juontaa tietysti juurensa useisiin vihaisiin palautteisiin, joita ovat antaneet autopelejä pelaamattomat pelaajat, joille GTA IV:n realistinen ajosimulointi oli liikaa. Itse toivoisin kuitenkin suuresti vaihtoehtoa, jolla nelosen ajomallinnuksen saisi myös vitoseen.
 
Trevor
 
Pelin tarina on kokonaisuudessaan poikkeuksellisen kova. Se alkaa GTA-pelien tapaan pikkuhiljaa, mutta ensimmäisen ryöstösuunnitelman alkaessa mielenkiinto nousee tappiin. Jokaisella pelihahmolla on omat ominaisuutensa, joita tarvitaan täydellisten ryöstöjen suunnitteluun ja toteutukseen. Trevor hanskaa lentokoneet ja asetaistelut, Franklin omaa täydellisen ajotaidon ja Michael pystyy Max Paynen tapaan hidastamaan omaa aikaansa, väistäessään luoteja.
 
Pelin stoori etenee pikkuhiljaa, mutta se paranee exponentiaalisesti tarinan edetessä ja huipentuu lopussa. Päätehtäviä on tarinassa jopa 69 kappaletta. Näiden lisäksi jokaisella hahmolla on kymmeniä lisätehtäviä ja kaduilta voi bongailla yleistehtäviä satunnaisesti, vaikka taksisuharina tai lompakkovarkauksien estäjänä.
 
Ryöstökeikka
 
GTA-tapaan harrastusmahdollisuudet ovat mukana. GTA V:ssä voi harrastaa vuorikiipeilyä, joogaa, pyöräilyä, motocrossia, ammuntaa, dartsia, tennistä, bmx:ää, golffia, metsästystä sukellusta jne. Tekemistä riittää lähes loputtomiin. Jos liiallinen harrastaminen alkaa ahdistamaan, aina voi aiheuttaa kaaosta ja tuhoa kuuluisilla nähtävyyksillä tai rauhallisilla asuinalueilla.
 
Räjähdys
 
GTA V on saanut osakseen jäätävää mediahehkutusta, eikä suotta. Peli on oikeasti kaiken sen hehkuttamisen arvoinen ja se pitää vain kokea itse.
 
Kun yksinpeli on kahlattu läpi, on aika siirtyä viidensadan uuden tehtävän pariin GTA Onlinessa, joka aukeaa lokakuun alussa.
 
Missäpä muussa pelissä voisi esimerkiksi tehdä bensavanan huoltoasemalta kukkulan päälle, sytyttää sen aseella ja katsoa kun huoltoasema räjähtää. Tämän jälkeen mennä strippiluolaan nutiskelemaan interaktiivista esitystä ja lopuksi päätyä ilotytön kautta varastetulla paloautolla pelaamaan tennistä? Eipä missään muussa.
Kristian Eloluoto
Plussat: 
Kolme päähahmoa
Grafiikka
Los Santosin realismi
Miljoonat yksityiskohdat
17 herkullista radiokanavaa
Ryöstötehtävät ja niiden suunnittelu
Ampumakontrollit
Miinukset: 
Autojen ajotuntuma